Internet ja median muutos

vanha-uusi-media

Kun ”vanhan” median välineet siirtyvät verkkoon, niiden muoto ja toiminta muuttuvat. Tämän harjoitteen muotona on opetuskeskustelu ja pienryhmätyö, jossa etsitään vastauksia kysymykseen Miten mediat ovat muuttuneet? Alle on listattu esimerkkejä viestintävälineistä ja niiden internet-vastineista –  yhdessä oppilaiden kanssa voi keksiä monia uusia esimerkkejä.

  • Mitä eroa on DVD:llä ja nettivideolla?
  • Miten CD-mankka ja musiikin suoratoistopalvelu eroavat?
  • Mitä eroa on valokuva-albumilla ja netin kuvagallerialla?
  • Millainen on karttasovellus verrattuna paperikarttaan?
  • Jos nettiä ei olisi, miten etsisit tietoa?
  • Miten sähköposti eroaa perinteisestä kirjeestä?
  • Onko netissä tai kaupungilla turvallisuuteen kiinnittämisessä eroa?
  • Mitenköhän äiti on aikoinaan saanut lähetettyä viestin parhaalle kaverilleen, kun jotain jännää oli tapahtunut?

Esimerkki: Valokuva, video, musiikkikappale

Mediamaisema on viimeisten 10-20 vuoden aikana muuttunut hurjaa vauhtia. Jo digitalisoituminen muutti tuotannon tapoja, internet muuttaa median jakelun ja kulutuksen muotoja.

Jakelu: Aiemmin teoksia jaettiin fyysisten tallenteiden avulla kädestä käteen (esim. DVD, CD, muistitikku) ja ne kopioitiin koneelta toiselle erilaisten kovalevyjen yms. kautta. Nykyiset langattomat verkot ja internet mahdollistavat tiedostojen suoran kopioinnin koneelta toiselle. Pilvipalvelussa tiedostoja ei edes tarvitse siirtää koneelta toiselle, vaan niitä voi käyttää suoraan palvelimilta. Tämän lisäksi tiedostoja voidaan kopioida koneelta toiselle miljoonia ja alkuperäiset tiedostot eivät siitä kulu.

Suoratoisto: Televisio ja radio ovat perinteisiä vastaanottimia, joilla on katseltu ja kuunneltu tiettyyn kellonaikaan tulevia lähetyksiä. Nykyään monessa televisiossakin on mahdolisuus seurata verkon yli tapahtuvaa suoratoistoa eli streamausta. Monissa suoratoistopalveluissa käyttäjä voi kelata kuuntelemaansa tai katsomaansa taakse päin. Jo esitettyjä lähetyksiä voidaan jakaa suoratoistopalvelimilta, joilta käyttäjä voi ne itse käynnistää.

 

 

 

Tee oma meemi

Lapset aloittelevat harjoituksiaan.

Mikä on meemi?

Meemi on idea, käyttäymismalli, tyyli tai käyttötapa, joka kopioituu kulttuurisesti ja viestinnällisesti ihmisiltä toisille. Niin verkko- kuin reaalimaailmassa se siirtyy ihmisiltä toisille ja tunnetuimmat meemit tavoittavat ison osan saman kulttuuripiirin ihmisistä. Tunnettuja ja varioituja meemejä verkossa ovat mm. ”Success baby”, Hitler kuulee -videot ja monet populaarikulttuurista tutut hahmot (esim. Pokémon, My Little Pony tai Michael Jackson).

Lisää meemistä Wikipediassa.

 

Tee se itse – koneella tai käsin

Meemien teko on helppo harjoite kouluun. Oppilaat tarvitsevat vain kuvia ja työvälineet – ideat syntyvät heiltä aivan varmasti itse ja jo melko pienetkin lapset ymmärtävät meemien hauskuuttelevan idean. Harjoite vie aikaa yhden oppitunnin, koneella ehkä hieman enemmän riippuen lasten aikaisemmista kuvankäsittelytaidoista. Meemin tekeminen sopii hyvin myös ensimmäiseksi kuvankäsittelyharjoitukseksi.

  • Aluksi lapsille näytetään muutama tyypillinen meemikuva, jotta he pääsevät jutun jäljille. Heiltä voi kysyä, ovatko he nähneet hauskoja kuvamuokkauksia, kuulleet uusiksi tehtyjä lauluja tai nähneet muokattuja videoita.
  • Kuvien muokkaamista varten ei kannata käyttää aikaa tekijänoikeuskelpoisten kuvien etsimiseen. Oheisen linkkilistan kuvat ovat käytettävissä vaikka tässä työpajassa.
  • Lapsille annetaan vapaat kädet lisätä kuviin tekstejä, yhdistää kuvia keskenään sekä värittää tai muutoin muokata kuvia.
  • Tunnin viimeisen 10 minuutin aikana kuvat katsellaan yhdessä.

Valmiit meemiharjoitukset esillä!

Koneella

Avataan kuva kuvankäsittelyohjelmassa, muokataan kuvaa ja tallennetaan se omalle koneelle, josta se voidaan joko jakaa katseltavaksi tai tulostaa. Lisäohjeita kuvankäsittelyyn

Käsin

Pohjakuvat kannattaa tulostaa valmiiksi. Oppilaat voivat valita kuvapinosta haluamansa kuvan. Työskentelyyn tarvitaan sakset, liimaa, eri värisiä papereita puhekupliin, tussit.

Tekijänoikeudet ja Creative Commons

Jokaiselle tekijälle muodostuu tekijyys teokseensa, jonka jakamiseen liittyvän lisenssin hän voi itse määritellä.

Harjoite koostuu kahdesta osasta: aluksi tarjotaan yleistietoa tekijänoikeuksista ja Creative Commons -lisensoinnista ja sen jälkeen sovelletaan tietoa käytäntön.

Tunnista omat ja muiden oikeudet

Teosten tekijöillä on oikeus määritellä teostensa käyttöön liittyvät oikeudet. Koska lasten teokset eivät yleensä ole kaupallisesti hyödynnettävissä (niiden esitysoikeuksien myyminen ei ole kannattavaa), niin oppilaat voivat aivan hyvin jakaa tekemiään juttuja verkossa. Oppiakseen tunnistamaan omia oikeuksiaan on hyvä harjoitella jakamisen ehtoja. Haluanko, että muut saavat muokata tuotostani, vai annanko muille vain oikeuden ihailla sitä? Näitä oikeuksia voi helposti ilmaista Creative Commons -lisenssien avulla.

Tekijänoikeuksia säännellään ensisijaisesti kahdesta syystä: ensinnäkin jotta luovat teokset saataisiin jaettaviksi sopivin ehdoin ja toiseksi, jotta tekijä saisi saisi teoksestaan ansaitun kiitoksen ja voisi hyötyä siitä myös taloudellisesti. Tekijänoikeusjärjestöt on perustettu valvomaan ja toimimaan tekijöiden edunvalvojina. Levy- ja tuotantoyhtiöt yms. vastaavasti pyrkivät mahdollistamaan teosten luomisen, jakelun ja kaupallisen toiminnan teosten yhteydessä.

Vaikka tavallisten ihmisten tekemien julkaisujen yhteydessä harvemmin liikkuu rahaa tai tarvitaan raskaita sopimuksia, kannattaa tekijän silti aina määritellä itse omien teostensa hyödyntäminen. Lähtökohtaisesti tekijällä on oikeus määritellä teostensa käyttö ja muilla ei ole oikeutta käyttää niitä ilman lupaa, mutta lisensoimalla omat julkaisunsa voi mahdollistaa niiden reilun käytön ja levittämisen.

Avoimet lisenssit

Tallenna linkin takaa ohjeet korkealaatuisempana tiedostona. http://www.remiksi.net/wp-content/uploads/2015/07/avoimet-lisenssit_v3.pdf

Creative Commons lyhyesti

Creative Commons -lisensoitua materiaalia on mahdollista levittää ja käyttää ilman, että joka kerta tarvitsisi olla yhteydessä tekijään ja kysyä erillinen lupa. Sopivalla lisenssillä tekijä päättää julkaisunsa käytön periaatteet, joita jatkokäyttäjien on kunnioitettava. Oheisessa kuvassa symbolit ja oikeudet on selitetty lyhyesti.

Harjoitus

Oppilaiden kanssa keskustellaan tilanteista, jotka ovat kuvitteellisia mutta ovat monelle tuttuja  mediankäytön arjesta. Kuinka jaan kuvani, musiikkini, videoni tai jonkin muun itse tekemäni jutun? Saanko käyttää muiden tekemiä materiaaleja?

Seuraavissa esimerkkitilanteissa on monia mahdollisia vastauksia. Harjoituksen kannalta oleellisinta on, että lapset pohtivat erilaisia vaihtoehtoja ja tulevat tietoiseksi erilaisista lisensseistä sekä muiden ja omista oikeuksistaan ja ymmärtävät, miksi teoksia lisensoidaan erilaisin ehdoin. Oppilaille voi olla iloa Tarmo Toikan (Creative Commons Suomi) laatimasta  ”kysy-vastaa itse”-ohjeistuksesta: http://creativecommons.fi/valitse/

Esimerkkitilanteet ja muutama vastaus:

1. Andrei on ottanut valokuvan kissastaan ja haluaa jakaa sen kissa-aiheisille verkkosivuille. Hän ei kuitenkaan halua, että hänen kissastaan tehdään pilakuvia. Miten hänen kannattaisi toimia?
Aiheita vastaukseen: Andrein ottama kuva saattaa silti levitä verkossa, jos joku ei kunnioita hänen oikeuksiaan ja lisenssointiaan. Jos ehdottomasti ei halua kuvan leviävän tai kuvassa on ihmisiä, joilta ei ole kysytty lupaa/ovat liian nuoria päättämään itse julkaisemisesta ei kuvaa kannata julkaista. Jos kuvan kuitenkin päättää julkaista, niin se kannattaa lisensoida copyright-merkillä (c) ”all rights reserved”. Tällöin muilla ei ole oikeutta jakaa taikka muutoin käyttää kuvaa. 

2. Liisa on tehnyt biisin ja haluaisi sen leviävän verkossa, mutta ei haluaisi kenenkään voivan myydä sitä. Hänellä on myös toive, että sen voisi joskus levyttää ja saada myyntiin. Miten hänen kannattaisi toimia?
Aiheita vastaukseen: Jos kappale on tarkoitus myydä, niin sitä ei kannata ehkä julkaista lainkaan, vaan yrittää kolkutella levy-yhtiöiden ovia. Mutta levy-yhtiöt kaipaavat artisteja, joilla on jo jonkin verran suosiota, miten siis sellaiseksi voi päästä ja samalla säilyttää itsellään oikeuksia? Materiaalia pitää saada levitettyä, mutta pidettyä oikeudet itsellään. Tähän auttaa Creative Commons lisensointi CC BY-NC-ND (Creative Commons: by/tekijän nimi mainittava mainittava, non-commersial/epäkaupallinen, no-derivs/ei muuntelua). 

3. Zanele on tehnyt oman pienen pelin. Hän haluaa muiden saavan pelata ja kehittää hänen tekemäänsä peliä, mutta toivoo saavan itse maininnan pelin alkuperäisen idean keksijänä. Miten hänen kannattaisi toimia?
Aiheita vastaukseen: Oman nimensä turvaamiseksi Zanelen kannattaa käyttää CC BY -lisenssiä (Creative Commons: by/tekijän nimi mainittava), muutoin lisänssiin voi liästä myös SA (Share Alike/ jaa samoin), jolloin seuraava kehittäjä on velvoitettu mainitsemaan alkuperäisen tekijän nimen ja saa jakaa seuraavan version samanlaisilla ehdoilla. Tekijästä seuraavaan voivat oikeudet hieman kehittyäkin, joku voi haluta seuraavassa vaiheessa, ettei hänen teostaan saa kaupallisesti levittää ja lisätä sen lisenssiin. Ohjelmistojen nopea kehitys vapaaehtoisvoimin ja jopa kaupallisiksi palveluiksi on mahdollistunut Zanelen kaltaisten toimijoiden avulla. Esimerkiksi suomalaistaustainen Linux-köyttöjärjestelmä ja sen sovellukset ovat yksi tällaisen kehittämisen menestystarinoita. 

4. Petri kuvasi todella hienon videon, jossa laiva seilaa kohti auringonlaskua. Hänelle on ihan sama, jos joku haluaa käyttää hänen videoaan jossain omissa jutuissaan tai vaikka tehdä siitä mainoksen.
Ajatuksia vastaukseen: Jos Petri on valmis luopumaan kaikista oikeuksista, voi hän jakaa videon CC0 -lisenssillä (Creative Commons: 0/nolla). Tällöin kuka tahansa saa tehdä periaatteessa mitä tahansa kyseiselle tiedostolle.

5. Kati ja Rasmus ylläpitävät ruoka-blogia. He haaveilevat vielä jonakin päivänä tekevänsä ihan oikean keittokirjan blogi-postauksiensa pohjalta. Miten heidän kannattaisi toimia?
Ajatuksia vastaukseen: Katilla ja Rasmuksella on oma julkaisualustansa resepteilleen, joten heidän ei tarvitse saada niitä leviämään esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, vaan heidän kannattaa jakaa bloginsa linkkiä mahdollisimman laajalle. Julkaisuihin liittyvät kuvat ja tekstit kannattaa jakaa copyright-merkillä (c) ”all rights reserved”, tällöin muilla ei ole oikeutta jakaa taikka käyttää muilla tavoin heidän tuottamaansa materiaalia.

6. Suklaapatukoita valmistava yritys haluaa käyttää suosittua bändiä ja sen kappaletta mainoksessaan. Mitä heidän pitää huomioida?
Ajatuksia vastauksen: Suosituilla bändeillä on usein levy-yhtiöt ja managerit hoitamassa heidän teoksiinsa ja brändiinsä liittyvää markkinointia. Lisäksi heitä velvoittaa tekijänoikeusjärjestöjen ja artistien väliset sopimukset. Suklaapatukkafirman kannattaa olla yhteydessä bändin edustajiin ja aloittaa neuvottelut liittyen sopimuksiin ja kysyä bändiltä, haluavatko he olla mainostamassa heidän tuotettaan. Tämän lisäksi neuvotellaan summista, joilla bändi tähän mahdollisesti suostuu. Missään tapauksessa ei suklaapatukkayritys voi tehdä itse mainosta kuvaamalla bändiä ja käyttämällä heidän musiikkiaan mainoksessaan ilman asiallisia lupia. Rikkomalla toisten tekijänoikeuksia saattaa joutua maksamaan todella suuria korvauksia.

Lähteitä:

Creative Commons – http://creativecommons.fi/

Kopiokissa – http://www.opettajantekijanoikeus.fi/kopiokissa/

Tekijänoikeusjärjestöjen materiaalia – http://www.tekijanoikeus.fi/

 

 

Maria Candia – Remix-kollaasit

Robin_Hood_olio_Maria_Candia
Maria Candian Remiksi-työpajassa tehdään leikkimielinen kollaasi internetistä löytyvistä kuva-aineistoista. Tavoitteena on luova kierrättäminen omaan itseilmaisuun. Pajaan liittyy keskustelu kuviin liittyvistä tekijänoikeuksista ja se johdattaa lapset netin remix-kulttuuriin ja creative commons -aineistoihin.

 

Pajan tavoitteista Maria kertoo:

Internet, kuten muukin kulttuuri syntyy kaikkien muokkaamana: jokainen seisoo aikaisempien tekijöiden harteilla. Lasten on hyvä tiedostaa, että he kuuluvat ensimmäisiin sukupolviin, joilla ylipäätään on internet käytössään, ja että se miten he käyttävät sitä, ja mitä he uskovat siitä, vaikuttaa myös siihen millainen se on.

Maria CandiaMaria Candia ammentaa ideoita, tietoa ja materiaalia internetistä niin taiteensa kuin työnsäkin puitteissa. Animaatioiden tekemistä rakastava Maria on toiminut monta vuotta helsinkiläisen M2HZ-yhteisötelevision parissa ja osallistunut mm. lasten animaatiopajojen ohjaamiseen. Hän on myös kirjailija, joka julkaisee science fictionia Megatron Braineaterin nimellä.

Saija Salonen – Johdanto Remiksiin

intro-internet-media_piia-keto_pien

Remiksi-tuottaja Saija Salosen vetämän johdantopajan tavoite on viritellä lapsia huomaamaan internetin vaikutus mediaan välineinä ja sisältöinä. Pajassa pohditaan, miten internet on muokannut mediaa ja median käytön ja vastaanoton tapoja. Lyhyesti esitellään netille ominaisen yhteistuotannon ja jakamisen käsitteitä ja verkon pelisääntöjä mukaanlukien tekijänoikeudet – johdattaen lasten ajattelua kohti verkon luovaa käyttöä ja omia mahdollisuuksia siellä toimiessa.

Koska nykyään kaikki medialaitteet kytkeytyvät nettiin, on internet muuttanut aikaisempia median toiminta ja esitys tapoja. Aikuisille tämä muutos on ymmärrettävä, lapset sen sijaan ovat syntyneet suoraan nettiaikaan. Intro-pajassa pohditaan reaalimaailman ja verkon toimintatapojen eroja ja yhteneväisyyksiä. Lapset saavat kevyen historiallisen johdannon verkon palveluiden kehittymiseen ja sitä kautta median murrokseen.

saija-intro

Saija Salonen on tehnyt nuorisotyötä ja mediakasvatusta 2000-luvun alkupuolelta erityisesti videon ja verkkojulkaisemisen parissa. Lasten ja nuorten lisäksi hän työskentelee aikuisten mediataitojen vahvistajana ja vetää työpajoja sosiaalisesti hyvinkin erilaisille ryhmille. Hän opiskelee Tampereen yliopistolla mediakasvatusta ja työskentelee m-cultin yhteisömediatuottajana.

Tutustuminen yhteistyökouluihin

REmiksi työpajoihin kutsuttiin mukaan kouluja eri puolilta Helsinkiä. Itä-Helsingistä mukaan lähti keskisuuren Kontulan ala-asteen koulun 6. luokka. Kallion ala-asteen 6. luokka edustaa pienempää ja harvinaisempaa kielikylpyluokkaa 16 oppilaallaan. Pitäjänmäen ja Hiidenkiven peruskoulujen luokat ovat hieman isompia, 22-25 oppilaan 4. luokkia. Mukaan projektiin eivät lähteneet ihan alakoulujen nuorimmat – osallistujien ikähaitari on 10-13 vuotiaat.

Alkuhaastattelussa opettajat tuntuivat hieman vähättelevän internet-työskentelyään oppilaiden kanssa. Kuitenkin kaikissa luokissa on etsitty verkosta tietoa ja käytetty muutoinkin tietokonetta kirjoitustyökaluina. Opettajilla on avoin suhtautuminen teknologiaan osana oppilaiden arkea ja oppilaat ovatkin voineet hyödyntää omia laitteitaan sekä koulujen laitteistoa oppimisen tukena. Kustantajien luomat sähköiset verkossa toimivat oppimisympäristöt ja -pelit olivat kaikille tuttuja.

Tulevaan opetussuunnitelmaan kaavaillaan ohjelmointia/koodausta uutena kaikille yhteisenä oppisisältönä ala-asteelle. Opettajat näkivät tässä haasteita, koska eivät kokeneet omaavansa koodiopetuksen taitoja. Ehkä tästä syystä moni opettaja oli kiinnostunut pelikoodaukseen johdattavasta Scratch-työpajastamme.

Verkossa jakaminen oli opettajille vieraampaa. Muutamalla koululla oli käytössä julkaisupalveluita kuten koulublogi, mutta tämän käyttöön ei tunneilla oltu juuri perehdytty. Opettajien kanssa keskustellessa avautui sekin seikka, että sähköpostin käyttöä harjoitellaan oppilaiden kanssa ja sitä käytetään yhtenä tiedostojen jakamisen välineenä ala-asteen lopulla. Kouluissa tapahtuva jakaminen jäikin usein joko oppilaalta-opettajalle väliseksi tai koulun sisäiseksi.

Eräässä keskusteluun osallistui sattumalta paikalla ollut koulun sähköisistä palveluista kiinnostunut vararehtori, jonka kanssa pohdimme koulun oman blogin sisältöjen jakamista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Kuitenkin koulun oman some-kanavan nähtiin tuovan myös mahdollisia haasteita, koska vanhemmat ja oppilaat voisivat sen kautta saada aikaiseksi jopa konflikteja, joiden hallintaan kouluilla ei esimerkiksi viikonloppuisin ole resursseja. Sosiaalinen media kiinnostaa kouluja, mutta väärinkäsitysten mahdollisuudet suitsevat sen käyttöä.

Opettajilla oli yhteinen havainto siitä, miten vähän heillä oli tietoa verkon käytöstä luovuutta tukevana oppimisympäristönä. Juuri tähän haasteeseen etsimme vastauksia REmiksi-projektissa, ja odotammekin innolla pian alkavia työpajoja, joissa pääsemme yhdessä koulujen kanssa kokeilemaan ja oppimaan.