Tutustuminen yhteistyökouluihin

REmiksi työpajoihin kutsuttiin mukaan kouluja eri puolilta Helsinkiä. Itä-Helsingistä mukaan lähti keskisuuren Kontulan ala-asteen koulun 6. luokka. Kallion ala-asteen 6. luokka edustaa pienempää ja harvinaisempaa kielikylpyluokkaa 16 oppilaallaan. Pitäjänmäen ja Hiidenkiven peruskoulujen luokat ovat hieman isompia, 22-25 oppilaan 4. luokkia. Mukaan projektiin eivät lähteneet ihan alakoulujen nuorimmat – osallistujien ikähaitari on 10-13 vuotiaat.

Alkuhaastattelussa opettajat tuntuivat hieman vähättelevän internet-työskentelyään oppilaiden kanssa. Kuitenkin kaikissa luokissa on etsitty verkosta tietoa ja käytetty muutoinkin tietokonetta kirjoitustyökaluina. Opettajilla on avoin suhtautuminen teknologiaan osana oppilaiden arkea ja oppilaat ovatkin voineet hyödyntää omia laitteitaan sekä koulujen laitteistoa oppimisen tukena. Kustantajien luomat sähköiset verkossa toimivat oppimisympäristöt ja -pelit olivat kaikille tuttuja.

Tulevaan opetussuunnitelmaan kaavaillaan ohjelmointia/koodausta uutena kaikille yhteisenä oppisisältönä ala-asteelle. Opettajat näkivät tässä haasteita, koska eivät kokeneet omaavansa koodiopetuksen taitoja. Ehkä tästä syystä moni opettaja oli kiinnostunut pelikoodaukseen johdattavasta Scratch-työpajastamme.

Verkossa jakaminen oli opettajille vieraampaa. Muutamalla koululla oli käytössä julkaisupalveluita kuten koulublogi, mutta tämän käyttöön ei tunneilla oltu juuri perehdytty. Opettajien kanssa keskustellessa avautui sekin seikka, että sähköpostin käyttöä harjoitellaan oppilaiden kanssa ja sitä käytetään yhtenä tiedostojen jakamisen välineenä ala-asteen lopulla. Kouluissa tapahtuva jakaminen jäikin usein joko oppilaalta-opettajalle väliseksi tai koulun sisäiseksi.

Eräässä keskusteluun osallistui sattumalta paikalla ollut koulun sähköisistä palveluista kiinnostunut vararehtori, jonka kanssa pohdimme koulun oman blogin sisältöjen jakamista esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Kuitenkin koulun oman some-kanavan nähtiin tuovan myös mahdollisia haasteita, koska vanhemmat ja oppilaat voisivat sen kautta saada aikaiseksi jopa konflikteja, joiden hallintaan kouluilla ei esimerkiksi viikonloppuisin ole resursseja. Sosiaalinen media kiinnostaa kouluja, mutta väärinkäsitysten mahdollisuudet suitsevat sen käyttöä.

Opettajilla oli yhteinen havainto siitä, miten vähän heillä oli tietoa verkon käytöstä luovuutta tukevana oppimisympäristönä. Juuri tähän haasteeseen etsimme vastauksia REmiksi-projektissa, ja odotammekin innolla pian alkavia työpajoja, joissa pääsemme yhdessä koulujen kanssa kokeilemaan ja oppimaan.

Miksi Remiksi?

Lapset ovat jo internetin suurkäyttäjiä, mutta he ovat netissä pääosin pelien ja kaupallisten sovellusten kuluttajina. Miten lasten mediataitoja, erityisesti median tekemisen taitoja voisi tukea netissä? Tähän kysymykseen Remiksi-projekti etsii vastauksia.

Tutkimuksissa on havaittu, että lapsen mediasuhde alkaa muotoutua alle vuoden ikäisenä, ja 3-4 -vuotiaana lapsella on jo selkeät mieltymykset, oman mediatyylin alkeet. Ala-asteikäiset käyttävät mediaa suvereenisti ja eri laitteilla. Keskeinen toimintaympäristö on internet, jonka palvelut ovat olleet lasten arkea heidän syntymästään saakka.

Nettikulttuuri on ennen muuta oman tekemisen ja jakamisen kulttuuria, mutta lasten oma toimijuus ja tekemisen mahdollisuudet netissä ovat rajalliset. Heidät on ikäänkuin lukittu kuluttajan asemaan: taustalla on amerikkalainen Children’s Online Privacy Protection Act, jonka seurauksena kaikki ns. “käyttäjäsisällön” kanavat – mm. YouTube, Instagram, Facebook – on suljettu alle 13-vuotiailta. Lapset saavat siis tuottajan oikeudet vasta 10 vuotta sen jälkeen kun heidän oma mediatyylinsä on alkanut kehittyä!

Kasvattajat eivät pysy nopeasti muuttuvan nettikulttuurin perässä. Kotona tietokone ja netti ovat usein lapsenvahtina ja viihdykkeenä ilman vanhempien läsnäoloa. Kouluissa opettajat kaihtavat nettisisältöjen näyttämistä pelätessään tekijänoikeuksia, joista heillä on liian vähän tietoa. Ala-asteilla kielletään älypuhelinten käyttö, jotta lapset estetään katselemasta ei-toivottuja sisältöjä välitunneilla.

Myös internetiin liittyvät oppimateriaalit painottavat internetin vaaroja, tekijänoikeuksia ja ns. turvakasvatusta. Painopisteenä on pikemmin se mitä netissä ei saa tehdä, kuin mitä siellä voisi tehdä. Tutkijoiden suositukset kuitenkin korostavat, että lasten oman mediatoimijuuden tukeminen sekä luova ja hauska yhdessä tekeminen ovat tärkeitä keinoja myös internetin riskien torjunnassa.

Remiksi-projektissa luodaan toimintamalleja lasten innostamiseksi omaan tuotantoon netissä. Keskeisenä lähtökohtana ovat mediataiteen avaamat kokeelliset ja mediakriittiset näkökulmat. Taiteilijoiden kehittämissä Remiksi-työpajoissa lapset tutustuvat netin avoimiin työkaluihin ja aineistoihin, oppivat ohjelmoinnin alkeita ja seikkailevat tekijöinä netin yhteisöllisessä maisemassa.